...anna minulle armoa!

Niin että voi sun sanonko mikä. Olin juuri saamaisillani päätökseen pitkän postauksen kun tämä viiripää työkoneeni keksi mennä jumiin! Mur! Kierrätykseen joutaisi mokoma vemputin!

Arvatkaa nyt sitten, muistanko enää mitä äsken kirjoitin. No en. Muisti on hyvä mutta lyhyt siis. Joten kirjoitan nyt sitten jotakin muuta.

Eilinen päivä meni koulutuksessa. Muutoin olikin oikein antoisa ja mielenkiintoinen päivä, mutta sen auditorion ilmastointi oli säädetty puhaltamaan kuin hyinen jäämeren ahava, jonka johdosta paleli koko ajan niin että sormet sinersi ja nyt on niskat totaalisesti jumissa. Kotiin päästyä laitoin ensi töikseni kuumaa kaakaota, olin varpaanpäitäni myöten aivan umpijäässä. Hrrr-rr!

Tänään sitten kai alkaa tuo lumi sulaa pois. Olen Isosiskoa jo valmistanutkin siihen henkisesti, että sillä tavalla se talvi tulee, hitaasti, mutta joku päivä sitten sataa sellainen lumi joka pysyy kevääseen saakka. Kyllä me ollaankin nyt hyödynnetty lasten kanssa kaikin keinoin tämä lumisuus, liukuri ja pulkka on olleet ahkerassa käytössä ja riemua on riittänyt. Tosin Pikkuveli saa tuon tuosta aivan suunnattoman pultin, syystä ettei osaa vielä laskea liukurilla niinkuin siskonsa, ja sehän nyt ei käy ollenkaan päinsä sellainen, jotta siskon liu'ut ovat puolet pidempiä ja vauhdikkaampia. Toivon hartaimmin, että poika sen liukurin käytön jalon taidon oppii vielä talven kuluessa, en mitenkään jaksaisi kuunnella sitä kiukkuparkua huhtikuuhun asti. Eikä varmaan naapuritkaan jaksa.

Mies suuntaa sinne työkeikalleen sitten maanantaina mukanaan joku ihmeellinen sähköinen härpätin. Sinänsä kuulostaa kyllä sangen mielenkiintoiselta, se kohde mihin tuo kyseinen vekotin asennetaan, on jonkunlainen meripelastussimulaattori. Vau. Ihan tulee mieleen kaikki NASA:n hommelit, kun niitä astonautteja pyörii siellä lingossa ja sitten leijailevat painottomina pitkin poikin. Tai jotain. Mistä minä tiedän, olen vaan telkkarista nähnyt sellaista tehtävän. Oikeastaan sellainen painottomuuslinko olis hirmu kätevä kotikäytössäkin, niinkuin supistettuna versiona, siis ihan vaan painonvähennyslinko. Siihen sitä riemuissaan asentaisi itsensä joka aamu hetkeksi, sitten menisi seisahtamaan vaa'alle, ja kyllä vaan olisi iloinen mieli ja kevyt olo koko päivän! Niin!

Mä luulen kuulkaas, että mulla on joku ihme stressitila nyt. Viime yönäkin heräsin nukuttuani tavallista pitemmän yhtäjaksoisen pätkän (4 tuntia) (ooh) suorastaan ponkaisten, ajatuksena että ei näin kauan saa nukkua! Ei! Enkä sitten enää nukkunutkaan. Pitääköhän tuosta huolestua, ja jos, niin koska. Mä olen kylläkin maailman huonoin menemään lääkäriin omien juttujeni takia, varsinkaan jos ne ei ole laatua "selkäni ei toimi" tai ole 40 astetta kuumetta tai mitään sellaista.