Jossain kyllä nyt tökkii, joko Soneralla tai meillä. Suunnilleen joka kerran, kun tämän masiinan avaa (jeps, tämä on yleensä kiinni, ei kukaan jaksa kuunnella tuon tuulettimen huminaa kaiken aikaa), herra Modeemi tai Tietokone, tai mikä lieneekään, ei osaa hakea, tai ei saa, ip-osoitetta. Ärh. Tosin mie alan tuntea itseni tässä suorastaan epäantinörtiksi, kun osaan niin komeasti käyttää /renew -käskyä! Mutta, omituista.

Lisäksi on toinenkin sangen kummallinen juttu tässä meidän toosassa. Kovasti ilostuisin, jos joku oikeasti atk-viisas osaisi tietää, mistä moinen johtuu. Eli, kun tämä koko sydeemi modeemeineen päivineen on joskus irti seinästä, vaikka nyt ukonilmalla, ja sitten kun sen laittaa takaisin seinään ja avaa tietokoneen, niin windows xp ei käynnisty! Ei!  Ekalla kerralla rassattiin tätä kokonainen päivä, avattiinkin tuon toosan kotelo, ja tutkittiin kaikki liitokset ja johdot, kunnes huomattiin, että kyseinen ongelma johtuu modeemista! Piuha irti usb-portista (tai virta pois modeemista), ja xp käynnistyy hienosti. Sitten vasta modeemi kiinni koneeseen, tai päälle. Ja seuraavalla käynnistyksellä homma toimii. Mikähän selitys tuohon voi olla? 

Että ota nyt sitten selvää. Mä näistä vempeleistä mitään jummarra.

No, piti nytkin tulla tänne itse asiassa ihan vaan siitä ilosta, kun nettiyhteys alkoi kuin alkoikin toimia. Oikeesti mun pitäis tehdä kaikkea hyödykästä iltapuhdehommaa, kuten nimikoida lasten vaatteita, mut ei jaksa. Ei. Ehkä sit huomenna. Oon mä sentään jo laittanut tiskikoneen hyrskyttämään, ja ladannut pyykkikoneen valmiiksi huomista varten.

Se kotisivujen tekeminenhän onkin kuulkaa ihan lastenleikkiä! Vitsit. Mie kun kuvittelin, että herraties mitä koodikieltä pitää ruveta värkkäämään, niin ei, sehän tapahtuu ihan näpsäkän ohjelman avulla! Tuskin maltan odottaa töihin pääsyä... heiiiii, siis MITÄ mie just kirjoitin. Huh. Onneks kerkesin katkaista tuollaisen ajatuksen ennen kuin se ehti loppuun asti. 

Lapset meni jo nukkumaan. En ymmärrä, onko niitä puraissut joku, vai mistä tämä nyt johtuu, mutta ne on nämä kaksi peräkkäistä iltaa käyttäytyneet melkein mallikelpoisesti! Pientä leivänpalojen viskelyä, lattialle pissimistä (no hei, Pikkuveli yritti mennä ITSE potalle, muttei oikein onnistunut, joten oikeastaanhan tuo oli valtava saavutus! Ja kyllä kehuinkin poikaa. Ehkäpä se tosiaankin on jouluun mennessä päiväkuiva!) tai  toistensa niskavilloissa roikkumista ja kurkku suorana kirkumista ei lasketa.

Käytiin kirjastossakin lainaamassa iltasatukirjoja. Yritin löytää itsellenikin sieltä jotain, mutta lainaa siinä nyt sitten lukemista, kun palautettujen kirjojen hyllyn eteen oli majoittunut kymmenpäinen porukka roikkuvahousuisia lippispäitä. Mitä nekin siinä teki? Ei ainakaan katselleet niitä kirjoja. Ja väistääkään eivät suvainneet. Minä rohkeana änkesin lasteni ja rattaitten kanssa v-sanoista ja mulkoilusta viis veisaten sekaan vaan, että sain edes yhden lukukelpoisen niteen... mikähän se oli... joku Michael Palmerin teos muistaakseni. Täytyneekin kohta vajota sängyn pohjalle sitä lueskelemaan. 

Inhaa vaan, että tuntuu hiukkasen siltä, että se Miehen armoton flunssa on sittenkin saamassa mun rööreissä jalansijaa! Mustaherukkamehua ja auringonhattu-uutetta naamaan siis. Hop.