Ääh. Mulle ei tapahdu mitään. Niinpä en ole sitten kirjoittanutkaan tänne mitään, kun ei mulle kerta tapahdu mitään, mistä kirjoittaisin. Nyt sitten näköjään kumminkin löysin itseni tästä näpyttelemästä en-mitään-ei-mistään.

Yritetään nyt sitten riipiä jotakin viime päivien onnetonta sisältöä kasaan:

-Isosiskolla heiluu hammas! Toinen keskimmäisistä alasellaisista. Neiti on pikkaisen ylpeä - se on kuulkaa valtavan fantsu ja upea tapahtuma, kun saa rautahampaat. Vow! No, oikeasti, onhan se. Mutta miten mulla on sellainen hatara muistikuva, että itse olin jo koulussa kun niivittelin heiluvia hampaitani? Lähteekö maitohampaat nykyään aikaisemmin, muistanko minä väärin vai olivatko omat hampaani myöhäiskehittyneitä? Kas, pulma!

-Meidän keittiön uusi ruokapöytä plus kuusi tuolia saapuivat. Nyt ne ovat pakkauksissaan osina ruokailutilan nurkassa - mikä tarkoittaa sitä, että taas saa syödä suunnilleen seisaaltaan kun ei istumaan mahdu. Viikonloppuun asti siis. Silloin ehkä ehditään kasaamaan niitä mööpeleitä. Vaan sama tuo, on tässä viime kuukausina tottunut vaikka minkalaisiin kummallisuuksiin huone- ja muussa järjestyksessä.

-Huomasin, että on Se Aika Vuodesta, taas. Siis se, kun saa paniikkikohtauksen lasten vaatekomeroiden edessä huomatessaan, että muksujen kaikki housut ovat jääneet lyhyiksi, kaikkien puseroiden hihat ovat lyhyitä ja sitä rataa. Lisäksi talvivaatehankintarumba on edessä taas. Edelleen kannatan sitä joskus aiemminkin haikailemaani, keväisin ja syksyisin maksettavaa kasvupyrähdyslisää lapsiperheille. Kiitos.

-Olen vastoin kaikkia ennakkosuunnitelmiani jämähtänyt koukkuun Big Brotheriin. Voi lehmä. Ei tässä näin pitänyt käydä. Oikeasti turhempaa ja tyhjänpäiväisempää ohjelmaa ei voi ollakaan. Tänään en kyllä katso sitä. En. Piste. Huutomerkki! (Mutta jos minulta kysytään, niin Mira joutaisi ulos talosta näistä nyt nimetyistä. Se on niin rasittava.)

-Ai niin. Kävin kuin kävinkin viikonloppuna uimassa. Vesi oli 18-asteista ja aurinkokin pilvien raoista pilkisteli, kylmä tuuli tosin hiukan latisti tunnelmaa. Vaan eihän tässä ole kuin...  yhdeksisen kuukautta ja jo vain taas pääsee polskimaan!

Nyt taidan jatkaa olemista tekemättä mitään. Voikaa hyvin.