mun blogini heräsi henkiin! Ja nyt kai sitten tänne vuodattamoon pystyy vuodattamaan entistäkin antaumuksellisemmin, kun on tehokkaampi palvelin ja kaikki :D!

Mä olen viettänyt päivän jonkunlaisessa psykoosia muistuttavassa koomatilassa (no juu juu, tuskin psykoosilla ja koomalla on oikeasti mitään tekoa keskenään), koska olen valvonut nyt kaksi yötä perätysten kera meidän nuorenmiehen. Se ei vaan nuku! Ei nuku, ei! En jummarra, mitä ihmettä sille keksisi? Ehdotuksia? Ideoita? Olen kohta valmis vaikka seisomaan päivän päälläni, jos se saa herran unenlahjat palaamaan.

Lisäksi olen joutunut potemaan huono äiti -morkkista. Bad mama! Minä umpiluu olen ollut täysin tajuamaton tumpelo, jonka johdosta Isosisko-raukka on tallustellut ties kuinka pitkään jo ainakin pari numeroa liian pienillä kengillä! Eilen se sitten vahingossa tuli ilmi. Onneksi tuli! Kengät olivat lyhyemmät kuin neidin jalkaterä! Eikä toinen ole valituksen sanaakaan sanonut, vaikka varmasti on puristanut ja ollut paha kävellä. No, nyt on jo uudet (tai oikeastaan serkun vanhat) kengät jo plakkarissa, niillä pärjätään tämä loppuaika ennen lämpimämpiin kenkiin siirtymistä.

Tarkempi mittaus osoitti tytön jalan kasvaneen yli sentin (!!!) sitten viime maaliskuun. Huh. On se kyllä kasvanut kaikin puolin, niin pitkäsäärinen sirpakka neiti, että!

Muttapa mutta. Koska työpäiväni lähenee vapauttavaa loppuaan, ja mulla on ikävä kökkökasa tuossa pöytäni nurkalla, jolle kaiketi pitää tehdä vielä jotain, niin päästän teidät tällä kertaa ihan tälläsellä pienehköllä jaarituksella.