...meinaan löydy kirjoitusfiilistä. Olen useampana päivänä sentään avannut tämän kirjoitussivun, ja jopa nakutellut muutaman rivin, mutta äh. Jotenkin koko inspiraation punainen lankakerä on ottanut ja häipynyt muille maille, tai ei sitä ainakaan täällä näy.

Tulin nytkin ihan vaan kertomaan, että jep, olen hengissä, en ole haljennut syötyäni liikaa kinkkua sekä konvehteja (vaikkakin olen kyllä syönyt niitä liikaa), eikä joulupukki kidnapannut minua tänäkään vuonna. Joku vuosi se sen varmasti vielä tekee, onhan se nyt ilmiselvä juttu, että tälläisen tontun ainoa oikea paikka on Korvatunturilla.

Lasten joulu sujui yli odotusten, tai ainakin lahjapakettien määrä ylitti äidin hurjimmatkin arviot. Muistaakseni viime vuonna kömpiessämme esiin sen vyöryn alta, joku lausahti päättäväiseen sävyyn että "ensi vuonna sitten rajoitetaan tätä määrää". Ja niinhän me teimmekin. Siis me, minä ja Mies. Mutta muu suku oli sitten ilmeisesti sairastunut jonkunlaiseen lelumaniaan, ja hamstrannut keskikokoisen tavaratalollisen roinaa. Onneksi sentään suhteellisen laadukasta roinaa, sitä hirveää käsiin hetipaikalla hajoavaa krääsää ei pukin säkistä juuri ilmestynyt.

Nyt sitten odotellaan uutta vuotta ja uusia kujeita. Tosin vailla omien rakettien pauketta, ovat sen verran tyyristä tavaraa, että eipä raaski rajallisia euroja ampua savuna ilmaan. Vaan onhan se kiva katsella, kun toiset ihmiset tekevät niin :).

Eli mikäli tämä minun kirjoittamattomuuskauteni vielä jatkuu, toivotan jo nyt varmuuden varalta

HAUSKAA VUODENVAIHDETTA kaikille teille, jotka tämän satutte lukemaan!