Haa, jo kolmas päivä peräkkäin kun löydän itseni täältä! Tästähän voi tulla vaikka tapa!

Ei mulla oikeestaan mitään sen kummempaa. Kunhan tässä kulutan viimeisiä sorvaamominuutteja näin perjantain loppusuoralla, ei tässä enää ehdi oikein mitään työjutskaakaan aloittaa.

Mulla on kohta hieroja. Ah. Meillä kävi niin hirmu kiva joulupukki, että se toi mulle lahjakortin, jolla pääsen viisi kertaa hierojalle. Tämä on nyt toka kerta tänään, ja odotan sitä ihan hurjasti, koska ainakin se eka kerta oli ihan autuaallisen rentouttava. Tosin se oli ihan älyttömän kummallista, kun siellä hierojalla voi vain maata, eikä tartte, tai siis ei saa tehdä mitään. Eihän sellaiseen nyt ihan noin vain totu.

Hierojan jälkeen pitäisi suunnata sitten koko perheen voimin ruokaostoksille, eli hakea kukkurakärrillinen sapuskaa marketista. Se on muuten tosi kummaa, että kauppaan mennessä sitä ajattelee, että "eihän tässä nyt tällä kertaa onneksi tarvita paljon mitään", ja kaupasta ulos tullessa huomaa raahavansa neljää täyttä muovikassia plus vessapaperiperhepakkausta sekä puolen metrin pituista kassakuittia. Eikä kumminkaan ole ostanut mitään turhaa. Ihan outo juttu.

Pikkuveli-rassukin saa marketissa jo opetella isoksi pojaksi, sen kenkä kun on niin suuri, ettei mahdu siitä ostoskärrien lapsenistuimen jalkareiästä läpi. Eli käveltävä on. Viime kauppareissulla päätin jo seuraavaa kertaa varten nauhoittaa mukaan kasetin, joka toistaa herkeämättä "Et koske mihinkään. Laita se takaisin. Et ota mitään. jne"  Vaan siitä olen ylpeä, että meidän lapset eivät juokse kaupassa. Joskus sitä näköjään onnistuukin jossain kasvatuksellisessa asiassa!

Vaan nyt jos kastelisi konttorin kukat ja sitten menoksi. Siellä näyttääkin olevan varsin mielenkiintoinen sää, lunta taitaa tulla joka suunnasta ja paljon. Taisi se talvi tulla tänäkin talvena.