V***u, siis viiru, että voi ärsyttää tuo räntäsade! Toukokuussa! Ja vielä täällä eteläosassa maata. Onko tässä nyt mitään laitaa. 

Mua huvita edes kirjoittaa mitään, kun ikkunaan lätisee jalkarättejä ruudun täydeltä. Lätsis! 

Pikkuveljelläkin oli tänään kränä-aamu. Olimme lasten kanssa ihan keskenämme lähdössä aamulla velvollisuuksien pariin, koska Mies valvoi koko yön jääkiekon parissa (hurraa, hyvä Leijonat!), eikä tainnut edes kylkeä kääntää siihen aikaan, kun mun typerä herätyskelloni ei enää antanut minulle armoa. 

Joten siinähän sitten yritin keskenäni maanitella / suostutella / kiristää / uhkailla / pakottaa / jne / jne sohvan takana piileskelevää Herra Hänen Korkeutensa Lähestulkoon Viisivuotiasta pukemaan ulkovaatteita, jotta ehtisin töihin ajoissa.

Isosisko oli, vastoin veljeään, tapansa mukaan valmiina lähtöön jo hyvissä ajoin, se on aamuisin ihan unelma. Koska "kaikilla pilvillä on kultareunus" (ai että mä sitten rakastan näitä sanontoja), täytyy tämän asian enteillä jotakin Äärimmäisen Rasittavaa Murkku- ja Teini-ikää tms. vastaavaa kamaluutta.

Lopulta olin leimaamassa kellokorttiani klo 08.08, eli ei nyt niin kovin huono suoritus. Mutta miinus kahdeksan minuuttia kuitenkin. 

Silloin tällöin olen kyllä sitä mieltä, että tämä systeemi on jokseenkin epäoikeudenmukainen. Helppohan se on niitten, joilla ei ole Herra Viisivuotiaita taikka muita vastaavia, paimennettavana aamuisin, lähteä töihin noin vaan, senkun lähtee. Samoin töissä voi viipyä tarvittaessa vaikka iltapäivästä huoletta pidempään, kun ei tartte kiitää tukka putkella päiväkotiin lapsia noutamaan.

Sitten sitä kyllä pidetään saldovapaapäiviä, kun kellokortin saldot paukkuu plussaa yli sallittujen rajojen.

Tässä paljon ole saldovapaata päässyt kertymään. Hrmph.

*) vastoin sitä, mitä kuitenkin oletitte, tänään mun pankkitilillä ON saldoa! Tilipäivä, nähkääs.