Kiitos kaikille onnittelijoille liittyen edelliseen ja sitä edelliseen postaukseeni!

Olo on jotenkin epätodellinen, tuntuu kuin seuraisi sivusta, miten asiat rullaavat eteenpäin. Meidän koti on nyt sitten oikeasti myyty, velka sen osalta maksettu pois (eli olemme tällä hetkellä täysin velattomia! Ikävä kyllä myös asunnottomia. Mutta se on ohimenevää - valitettavasti myös ensimmäinen seikka. ) ja ylihuomenna tehdään käsirahakauppa uudesta kodistamme. Samalla varmastikin sovitaan loppukaupan päivämäärä ja ennenkaikkea se, milloin saamme vaaleanpunaisen talon avaimet! Asuntolainaneuvottelu on tosin vasta ensi viikolla, mutta sen verran ollaan pankin tätin juttusilla oltu, että se on ihan selvä homma, kunhan paperit käydään rustaamassa.

Eilen illalla kävelin iltalenkillä tulevan talomme ohi, ja kyllä, se on ihan meidän talo. Kertakaikkiaan. Sitäpaitsi, ihan kuin siellä jo pakkailtaisi. Ihan kuin ei olisi ollut verhojakaan kaikissa ikkunoissa enää (tai sitten niillä on juhannussiivous tai jotain). Hmmm. Ties vaikka kuinka pian tässä jo on muutto edessä!

Muutto sinänsä kauhistuttaa jo ajatuksenakin. Sen kaiken roinan kun siirtää pisteestä A pisteeseen B, niin siinähän sitä onkin. Eikä ole vielä mitään hajua muuttoautostakaan, Miehen kaveri sentään on lupautunut muuttomieheksi. No, eiköhän sekin järjesty, hankalaahan sitä autoa on buukata kun ei ole vielä päivämääräkään tiedossa. Roinan määrää täytyy yrittää rajoittaa ja tukkia taloyhtiön roskikset jätesäkeillä vielä tässä lähiviikkoina...  hih.

****

Helteet ovat sitten täällä taas. Nimenomaan taas, koska tuntuu kuin vastahan tässä niistä olisin juputtanut. Minä kun en ole helleihminen, en ollenkaan. Tosin, vielä ei tunnu ahdistavalta eikä läkähdyttävältä, ainoastaan ihanalta, kun auringon lämpö hellii paljaita varpaita (täällä toimistossa ei tosin päivä juuri paista) eikä tarvitse lapsillekaan iskeä kuin sandaalit jalkaan ja lippis päähän ja menoksi. Uimavesi ei liene vielä ihan mun lukemissa... ei sinne alkukesästä rohkene ennenkuin vesi on ainakin 19-asteista. Syksy on sitten toinen juttu.

Nyt jatkan ahkeran työntekijän teeskentelemistä. Voikaa hyvin!