...on viiikonloppu eessä taas *laulaa*.

Onkin tulossa melkoinen hulinaviikonloppu; sunnuntaina pidetään vihdoin ja viimein Isosiskon 5-vuotiskekkerit kummeille ja mummeille sun muille kynnelle kykeneville, joten huomenna jonkun pitäisi kai siivota täällä meillä (no onneksi sentään jotain on jo tehty, ks. edellinen postaus) ja varmaan järkätä jotain kahvipöytäänkin. Olen ajatellut tehdä juustokakun, on meinaan taivaallista. Isosiskon toivoman kinuskikakun tämä patalaiska mamma taitaa hakea pakastealtaasta...  (ei nyt vaan riitä aika ruveta opettelemaan uusia leipomishienouksia, koskaan elämässäni en ole kinuskikakkua väsännyt). Lisäksi ollaan huomenna menossa työkaverin tupareihin, ihan lasten kanssa, kiltit bileet siis.
Kuinkahan käy mun sokerinsyömättömyyden tänä viikonloppuna, pahaa pelkään. No, maanantaina ruotuun sitten taas.

Tässä olen pari päivää vatvonut päivähoitohommeleita. Meidän päiväkoti menee sulki kesällä ikuisiksi ajoiksi, koska joku työterveys-mikälie-instanssi on todennut että siellä ei ole terveellistä olla. Siispä muutto tuli eteen, ja lähtö muualle. Loppujen lopuksi asiat kääntyivät parhain päin, ja ensi syksynä lapset menevät näillä näkymin kivaan päiväkotiin, vieläpä sijainniltaankin sopivaan, mutta kyllä sai hampaita kiristellä ennenkuin homma oli selvä. Sanotaan nyt vaikka, että joidenkin henkilöiden ei pitäisi työskennellä asiakaspalvelualalla. Murh.

Olen muuten huomannut meidän Isosiskossa sellaisen seikan, että neiti on turkasen itsekriittinen. Tänäänkin se itku silmässä suri että "minä en osaa äiti tehdä yhtään kaikkia juttuja joita viisivuotiaana tehdään". No enhän minä tajunnut, että mitä se ei muka osaa, kun nähdäkseni tyttö on päinvastoin hyvinkin kehittynyt ikäisekseen - melkein jo lukeekin, kirjoittaa monia sanoja hienosti, ymmärtää simppelit yhteen- ja vähennyslaskut, hiihtää, kiipeilee, pelaa palloa, on kavereita ja kaikkea.
Lopulta selvisi, että sen maailma on järkkynyt siitä, kun hän ei 5-vuotisneuvolassa osannut kunnolla seistä vasemmalla jalalla. Hyppiä kyllä osasi, ja oikealla jalalla seisominen meni ongelmitta, mutta eihän se nyt riitä. Kun ei homma mennyt justiinsa niin kuin piti.
Voi toista. Yritä siinä sitten selittää, että kulta, ei kaikkea tarvikaan osata heti, ja voithan sinä harjoitella niin varmasti opit tuonkin taidon, eikä äitikään osaa yhtä hyvin seistä vasemmalla jalalla kuin oikealla (ei muuten osaa, mutta minä nyt olenkin varsinainen antivoimistelija - koulun voimistelutunneilla piilouduin aina seinää vasten pystyssä olleen korkeushyppypatjan taa, kjäh kjäh).

Niin. Että semmoista. Tuosta toivoisin tytön kyllä oppivan irti ennenkuin on isompi, voi muuten tulla ongelmia nimittäin.

Pikkuveli uudelleenlöysi tänään moottorisahansa. Kannatti siivota ne lelut, löytyi kaikenlaista mitä ei tiennyt meillä olevankaan. Niinpä poika sitten "hasasi" koko illan uudet rakkaat kumisaappaansa jalassa. Se olisi kai mennyt nukkumaankin ne jalassa ja ottanut "hasan" kainaloon, mutta tyhmä äiti oli taas kerran tosi tyhmä.

Taidan mennä maaten. Hyvää yötä.