Siis mitä häh. Missäs mie olen viimeiset pari viikkoa viettänyt kun en näköjään täällä...?

Oikeastaan tuon kysymyksen vastaus on äärimmäisen helppo: remontissa.

Mutta kuulkaapa! Meillä on nykyisin uusi - oikeastaan uunituore, eilen valmistunut - aita, joka on maalausta vaille valmis. Lisäksi kuistikin alkaa jo muistuttaa erehdyttävästi kuistia - siitä puuttuu enää viimeistelyt. Niin että mie olen ollut ahkeroimassa, enkä sen tähden ole joutanut tänne kirjoittelemaan jonnin joutavia. Tietysti olen päivisin myös vetkutellut sorvin äärellä konttorissa ja sen sellaista muuta.

Remu täytti viime viikolla 4 vuotta. Iso poika on jo hän. Ei taida meillä enää varsinaista vauvaa talossa olla...  ja tottapuhuen hyvä näin. Hulluksi tässä tulisi jos pitäisi se koko vauvarumba aloittaa alusta uudelleen yövalvomisineen (ai ihan kuin niitä ei nyt sitten olisi) ja kanniskeluineen ja imetysmaratoneineen... uh. Vauvat ovat kyllä suloisia, varsinkin jos ne ovat jonkun toisen siinä vaiheessa kun alkavat parkua.

Kyllä mie olen oikeasti onnellinen, että meidän muksut alkavat olla vihdoin ja viimein sen ikäisiä, etteivät tarvitse enää ihan täysin kokoaikaista vahdintaa. Esim. viikonloppuaamuisin osaavat herättyään mennä itse alakertaan, avaavat telkkarin ja katselevat kakkoselta lastenohjelmia. (Meillä ei katsota kolmosen lastenohjelmia, ne kun ovat ihan kauheata räiskettä ja väkivaltaa, mitä lie Winxejä ja Prätkähiiriä sieltä nyt tuleekaan.)  Kuitenkin lapset ovat vielä sen ikäisiä, että haluavat tulla välillä syliin tai kainaloon ja kaipaavat hellyyttä, ja vanhemmat edustavat vielä tässä vaiheessa ehdotonta ja kyseenalaistamatonta määräysvaltaa. Paitsi yrittäähän Pimu 6 v. silloin tällöin olla jo kovin iso tyttö, joka ilmoittaa tormakasti "Et sinä voi tietää minun mielipidettä!", niin kumminkin.  

Niin. Olikohan mulla joku ajatuksen punainen lanka kun tätä ryhdyin kirjoittamaan. No, ei ole enää. Joten päätän täältä tähän. Mukavaa juhannusviikkoa kaikille! (Täällä ainakin sataa juuri ajankohtaan sopien kaatamalla vettä justiinsa.)