...eli ei se elämä aina ole silkkaa sileätä. E-hei.

Meillä oli viime viikolla kiusaamisepisodi. Selvisi, että Isosiskoa kiusataan päiväkodissa! Olinkin jo parisen viikkoa ihmetellyt mielessäni tytön muuttunutta käytöstä, sitä että ennen niin iloinen lapsi väänsi joka päivä itkua kotiin haettaessa, ei vilkuttanut kavereille, pelkäsi aamulla päiväkotiin menoa niin että saattoi oksentaa jännityksestä ynnä muuta. Kyselin hoitajilta, ovatko ne huomanneet mitään erikoista, niin vastaus oli tyypillinen "Ihan hyvin sillä menee. Se on niin reipas tyttö. Voihan sitä nyt välillä olla huonoja päiviä kaikilla." ja sitä rataa.

No. Viime maanantaina tytön sanainen arkku aukeni, ja se kertoi, että kolme lasta (kaksi tyttöä ja poika) "läpsii ja tönii ja potkii" päiväkodissa. Tätä tapahtuu varsinkin päiväunilla, Isosisko kun sattuu nukkumaan kahden kiusaajansa välissä. Ja salaa tädeiltä, kuinkas muuten. "Ne tönii minua pihalla asvaltilla kun ne haluu että minuun sattuu kun ei tädit näe, ja sit ne menee piiloon ja kikattaa. Ja siellä nukkarissa ne on peiton alla ettei tädit nää ja sitten ne läpsii minua sieltä."

Arvatkaa tuntuiko tosi kivalta kuulla moista lapsensa suusta. Otin sillä istumalla puhelun päiväkotiin, ja kerroin, miten asia on. Lastentarhanopettaja otti onneksi asian mitä vakavimmin, ja lupasi että sille tehdään loppu.

Tiistai ja keskiviikko menikin sitten kotona silmätulehdusta potiessa. Tosin päiväkodin päiväunia tyttö pelkäsi molemmat kaksi päivää jo etukäteen. Torstai-aamuna mentiin päiväkotiin, ja Isosisko jäi sinne itkemään aivan hysteerisenä, kun äiti lähti. Ei kiva. Hoitajatäti onneksi siinä sanoi, että asia otetaan käsittelyyn, muutenhan olisin surrut silmät päästäni töissä.

Aamupäivällä sitten tulikin puhelu päiväkodista - tyttö oli oksentanut! Hoitajan kanssa kuitenkin pääteltiin kyseessä olevan jännitysoksennus, eikä mahatauti, ja että seuraavat tilannetta. No, ei se mahatautia sentään ollut. Aamupäivä oli muutenkin mennyt kurjasti.

Iltapäivällä sitten olivat laittaneet Isosiskon ja toisen kiusaajatytön  leikkimään keskenään lääkärihoitajaa ja potilasta, tai jotain sinnepäin. Leikki olikin pienen ohjauksen avulla alkanut sujua! Ja loppupäivä oli mennyt jo hyvin. Tyttö olikin kotiin haettaessa ihan erilainen jo, paljon reippaamman oloinen.

Perjantaina olivat sitten lukeneet lasten kanssa kirjan, joka käsitteli kiusaamista. Lapset olivat siitä ollet hyvin liikuttuneita, ja keskenäänkin puhuneet, miten tuhmaa se on ja miten surullinen olo sille kiusatulle tulee. Kävelin iltapäivällä hakemaan lapsia, ja näin jo kaukaa, miten Isosisko mennä viipotti pitkin pihaa punaisessa haalarissaan tuhatta ja sataa...  ja niin vain olikin portilla vastassa hengästynyt ja iloinen neiti!

Asia ei vielä ole missään nimessä selvä. Mutta on se sentään lähtenyt aukeamaan. Hienoa,  hienoa.

****

Perjantaina mulle selvisi sekin asia, miksi poikien haalarit ovat kovin tummasävyisiä.  Pikkuveljen vaaleansini-tummansinisen puvun vaaleampi osa ei varmaan lähde enää ikinä puhtaaksi. Se oli leikkinyt "kakkojijja ja aatojja ja sitte iso rekka tuji ja se kakkoji kaatusi" päiväkodin pihalla, varsin ilmeisesti samalla mudassa kierien. Mitä lie maansiirtohommia siis.

**** 

Aamulla tänään pohdin, olenko minä ylihuolehtivainen, vaiko kaikkien muiden lasten äidit alihuolehtivaisia. Meillä oli mittarissa nolla astetta, joten minähän varustin lapset välikausihaalarin lisäksi villahaalarilla, kaulurilla, ohutvuorisilla rukkasilla, villapipoilla ja vielä käytettyinä kirppikseltä hankkimillani talvikengillä(ohuen sukan kanssa, ostin nuo juuri näitä ekoja kylmiä silmälläpitäen, kun uudet talvipopot on vielä kuumat mutta kesäjalkineilla ei enää tarkene). Niin häh. Kaikilla muilla näytti olevan vaan puuvillahuppareita, lenkkareita, lippiksiä ja sen sellaista. Eikö ihmiset tajunneet, että ilma tosiaan jäähtyi ykskaks. No, meidän muksuja ei ainakaan palele...  :).