Kaikkien Aikojen Nuha alkaa vihdoinkin hieman hellittää otettaan, ja voin jopa tuntea ilman virtaavaan sieramieni läpi. On se kuulkaa ihanaa, kun voi riemuita näinkin yksinkertaisesta asiasta!

Eilen oli Isosiskon ryhmän joulujuhla. Näytelmineen kaikkineen. Olikin kuulkaa sellainen joulukuvaelma, ettei ihan äsken olla nähty. Joosefin kaapukin alkoi ahdistaa kesken kaiken, ja se ilmoitti eturivissä istuvalle äidilleen päättäväiseen sävyyn "mie otan tämän puvun pois, tämä kiristää", josta ei äiti erityisesti riemastunut...  No, mutta Joosef on Joosef vaikka sitten raidallisessa trikooaluspaidassa. Maria hoiti keskittyneesti Jeesus-lasta miehensä riisuuntumisesityksestä huolimatta. Itämaan tietäjilläkin näytti olleen jonkunlaista keskinäistä känää, siihen malliin niiden kolmestaan kannattelema valtaisa pahvinen tähti heilui ja vaappui. Isosisko esitti kuvaelmassa enkeliä (yhtä kolmesta), mikä olikin oikein hyvä, koska sen ei tarvinut tehdä muuta kuin tulla ovesta ja seistä paikallaan. Tosin väärällä paikalla, mutta eikai se nyt niin tarkkaa ole. Niin, ja se kolmen pojan muodostama lammaskatras...  *pyörittelee silmiään*.

Tonttujen ja keijujen piirileikki meni hulinaksi heti alkuunsa, kun tontut olisivat tanssineet yhdessä isossa piirissä, ja keijut taas monessa pienessä. Eihän siitä sitten tullut muuta kuin sekava soppa, mutta yleisöllä riitti kyllä hauskaa. Tuo onkin lastenjuhlien kaikkein parasta antia, kun ei ne esitykset ikinä mene niinkuin pitää, ja parhaat ohjelmanumerot syntyvät ihan ex tempore itsestään.

Tänään on vuorossa Pikkuveljen ryhmän juhla, tosin luulisin että siellä ei suurellisia esityksiä edes yritetä järjestää. Mennään nyt kuitenkin katsomaan, mitä tuleman pitää.

Sataa lunta. Jippii. Ei nuo enää voi ehtiä sulaa jouluksi pois, eihän :).