Menin sitten nälkäisenä eksymään tähän mainioon ruokablogiin. Ja nyt mulla vasta onkin nälkä!

En minä sinne muuten olisi eksynyt, mutta kun etsin kinkkupiirakan ohjetta. Sellainen pitäisi sunnuntaiksi saada pykättyä. Ja tuolta sivuilta sen ohjeen sitten löysinkin :). Sen lisäksi olen kateudesta tummanvihreä tuon blogin omistajalle - miten joku voi ollakin noin monipuolinen ja taitava keittiössä, loihtien toinen toistaan upeampia suussasulavia herkkuja. Meikäläinen kun hädintuskin osaa lämmittää einesmaksalaatikon, tosin sekin saattaa jotenkin ihan huomaamatta kärähtää.  Tässä kohdin joskus lukemani luonnekuvaus-horoskooppikirja pitää täysin paikkansa: siinä sanotaan jousimiesnaisen kohdalla jotakin tyyliin "keittotaitojen suhteen hänen miehensä tulee olla kärsivällinen. Ja ehkä käydä mieluiten ulkona syömässä sunnuntaisin." Onpa sitä toisenkin kerran kurvattu nälkäisten vatsojen kurninnan säestämänä mäkkärin luukulle.

Pätee muuten kaikkeen muuhunkin huushollin pitoon. Siis kyllähän minä nyt sen verran jynssään, että meidän kodin ihmisasumukseksi tunnistaa, mutta siinä se. Inhoan yli kaiken likaisia rättejä! Kuten tiskirätti. Meillä ei edes ole tiskirättiä, vaan käytän talouspaperia. Tuhlausta, mutta kun ei vaan voi. Lisäksi olen useammankin kerran pessyt vessan lavuaarin ynnä muuta talouspaperitollolla, sen kun voi nätisti nakata roskikseen ja kansi kiinni. Pahinta kaikesta on kuitenkin lattiakaivon puhdistus. Eipä tästä ole kuin parisen viikkoa, kun sen urotyön tein uudessa kodissa ekan kerran... sen klöntin suuruudesta arvelin edellisten asukkaiden koiran ehkä hukuttautuneen viemäriin, mutta kyllä kai se kuitenkin oli vaan hiuksia maustettuna mönjällä. Yääääääk.

Imuroiminen vielä menettelee. Se kun on suht vaivatonta. Paitsi että imuri jää jumiin joka matonreunan kohdalle, jolloin kiskon sitä pää punaisena, seurauksena se, että *naps* irtoaa pistoke seinärasiasta (joka on tietysti toisessa päässä taloa) ja toosa sammuu. Imuroimaan olen kuitenkin niin taitava, että imuroin kaiken senkin, mitä ei edes pidä imuroida - kuten miehen perhonsidontatarvikkeet tai lasten legot. Mitäs jättävät niitä joka paikkaan.

Ja mitä käsitöihin tulee. Mielestäni käsityöblogi-ihmiset ovat aivan utopistisia. Mulla alkaa kämmen hikoilla, kun kuulenkin sanan "puikko" tai "lankakerä". Suurin saavutukseni käsityön saralla on napin ompelu, suoran sauman ompeleminen koneella (verhot) ja nimilappujen ompelu lasten vaatteisiin. Kouluaikoina käsityötunnit olivat täyttä tuskaa. Seiskaluokalla inhosin keskiviikkoaamuja yli kaiken, silloin kun oli kolme oppitunnillista tekstiilityötä. Oli kuulkaa tosi vaikeata pimittää opettajalta tekemättömiä töitään, ja salakuljettaa ne kotiin äidin tehtäviksi. Äiti kyllä oli iloinen saatuaan neulomastaan piposta 9½ ja niistä sormikkaista (sellaisista, joissa on vain puolikkaat sormet) arvosanaksi 9, sekä monia muita kiitettäviä arvosanoja. Pyyhkeen päihin tulevista pitseistä on vieläkin ensimmäinen virkattuna alle puolivälin (taisin sen jossain muutossa heittää menemään). Todella toivon, että meidän tyttö on perinyt käsityön lahjansa suoraan mummolta (joka suunnitteli ja ompeli mm. mun hääpukuni omasta päästään), tai pulassa on rassu vielä.

Onneksi äidiksi päästäkseen ei tarvitse läpäistä kotitalouskoetta, koska siinä tapauksessa olisin taatusti lapseton.