...paitsi että sysipimeys on vallinnut klo 16.45 alkaen, eikä tuolla mitään tähtiä näy, kun taivas on paksussa pilvessä ja vettä loitottaa.

Meillä on ollut lasten kanssa kuulkaas oikein rattoisa ilta tänään. Ihan oikeasti! Se mun kaamea maanantaijomotus-oloni katosi kuin se kuuluisa heinäsuovassa lymyävä neula samantien, kun lasten kanssa kotiuduttiin, eikä ole takaisin tullut. Mieskin on antanut elonmerkkejä itsestään, hommat kuulemma hoituu siellä toistaiseksi vallan hienosti, ja jos hyvin käy, niin saapunee kotiin jo huomisiltana.

Kävellessäni päiväkodille kuulin Pikkuveljen hihkunnan jo kaukaa: "Pottipatee! Pottipate aato!", niillä oli siellä autoleikki kesken toisen pojan kanssa. (Jos joku ei tiedä, mistä "Pottipatessa" on kysymys, kantsii tsiigata Pikku Kakkonen perjantaina.) Käännyttyäni kulman takaa päiväkodin näköpiiriin, oli pojan riemu rajaton: "Minu äiti! Minu äiti tuji tänne!" , ja samassa pyyhälsi Isosiskokin jostakin tuhatta ja sataa kädet levällään halaamaan. Sillä pyyhkii taas päiväkodissa hyvin, se kiusaamisepisodi on muisto vain. Tänäänkin niillä oli ollut jos vaikka mitä touhua ja tohinaa, niin etten ylipäänsä ymmärrä, miten yhdessä päivässä ehtii niin paljon.

Onhan nuo kaksi toki tapelleet ja olleet tukkanuottasilla sen sata kertaa, mutta metelin taso on pysytellyt suhteellisen siedettävänä. Lastenohjelmien aikaan kasattiin olkkarin lattialle kasa tyynyjä ja vilttejä, ja siellä sitten makoiltiin sylikkäin katselemassa Pelle Hermannia ja muita maanantain kohokohtia. Pikkuveli oikein kaivautui äitin kainaloon ja huokaili onnellisena. Varttia yli kuuden sään jälkeen lähdettiin reippaina tihkusateeseen ja käytiin hakemassa lähikaupasta iltapalalle vähän erikoisherkkuja (jotain lohtuahan sitä tarvii kun kerta perheenpää lähetetään kauas pois).

Isosisko tokaisi tuossa nukkumaanmennessä: "Äiti sulla on ens yönä TOSI paljon tilaa! Voit nukkua vaikka keskellä! Ja saat kaikki peitot!" Niinpä. Asioista täytyy vaan osata löytää se valoisa puoli.