Isosisko ohjeisti illalla: "Äiti muista sitten mennä nukkumaan valkosipuli kaulassa niin vamppuurit ei uskalla tulla!"

Jep jep. Villi veikkaukseni on, että ovat päiväkodissa lukeneet jotakin vampyyrisatua, koska en minä ainakaan meillä kotona ole nähnyt yhtään vamppuuria, enkä edes sellaisesta kertovaa kirjaa. Tosin Pikkuveli lohkaisi äitirassun leukanahasta (ai miten niin on löysää nahkaa? Hrmph.) palasen eräänä aamuna vastustaessaan pukemista kaikin keinoin. Mutta eikai siitä voine vielä vamppuuriksi ketään syyttää?

Huomasin tässä, etten ole aikoihin julkaissut Pakollista Remonttirapoa. No, nyt pesee:

Remontti on kohtalaisen pahasti lähinnä poljeksinut paikoillaan viime aikoina. Johtuen yleisestä kiireestä, väsymyksestä ja siitä, että ainainen remonttipöly alkaa pikkaisen kyllästyttää. Nyt tällä viikolla on tapahtunut pieni nytkähdys eteenpäin: keittiöön on naulattu listoja nurkkiin, halogenilippa on puoliksi valmis ja talon viimeinenkin sähköpatteri on vaihdettu uuteen. Jee. Se kuisti pitäisi vielä saada edes jotakuinkin valmiiksi ennen talvea; meillä on kuningasajatuksena perustaa sinne väliasema polttopuille. Eli  jonkunlainen arkkusysteemi kuistin toiseen päätyyn, johon mahtuu paljon klapeja kerralla - ei tartte joka puukorillista talvipakkasella pimeässä ulkoa asti hakea. Idea hyvä. Toteutus vaan puuttuu.

Suureksi riemuksemme huomasimme, että myös kylppärin lattialämmitys oli edellisten asukkaiden jäljiltä epäkunnossa. Huokaus. Niille ihmisille ei kyllä olisi omakotitaloa pitänyt kenenkään myydä koskaan! Onnena onnettomuudessa vika oli sentään vain termostaatissa - nyt on uusi termostaatti ja ihanan lämpöinen lattia (sekä kylpyhuone. Ja sauna. Siis muulloinkin kuin saunoessa.). On muuten hitsin kätevää omistaa oma sähkäri. Vinkkinä kaikille.

Eilen illalla olimme päiväkodin vanhempainillassa. Rento ja mukava tunnelma vallitsi, tarjolla oli kahvia ja kasvispiirakkaa (hyvää, mutta niin paprikapitoista, että närästi vielä aamuyölläkin). Havaitsin siellä, että meidän Pikkuveli on paitsi ryhmänsä, myös koko päiväkodin kuopus - seuraavaksi pienin lapsi on poikaa 4 kk vanhempi, ja nämä kaksi ovatkin sitten ainoat -03 syntyneet. No, pieni mutta pippurinen, eikös sitä niin sanota. Välillä kyllä hiukan hirvittää, jääkö poika siellä kuinka alakynteen, mutta varsin tyytyväinen herra itse vaikuttaa päiväkotielämäänsä olevan, joten yritän olla huolehtimatta. Mikä on kyllä vaikeaa, koska samalla kun pääsee äidiksi, saa lisäbonuksena aivoihin jonkunlaisen Hirvittävän Huolikeskuksen.

Isosisko on puolestaan lasten ryhmän vanhin, eli ensimmäinen joka täyttää kuusi vuotta (tapahtuu maaliskuussa). Isosiskon osalta ei päiväkodin suhteen ole minkään sorttista huolta - tyttö itse jännittää heiluvan hampaansa irtoamista (on se vaan sitkeästi kiinni, vaikka heiluu hirmuisesti jo), mutta tokaisi eilen aamuna: "Mutta en minä päiväkodissa voi surra kun siellä on niiiiiiin kivaa!". Kavereita on, ja lisäksi tyttö on kuulemma rakastunut erääseen eskaripoikaan.... loistavaa.