Ette ikinä osaa arvata, mitä tein eilen koko illan?

Jep. Pakkasin. Vaatteita, leluja, liinavaatteita, pyyhkeitä, lisää leluja, tärkeitä papereita ja käyttöohjeita, koriste-esineitä...  Haasteellisuutta lisää se, että olen lasten kanssa vallan keskenään kotona. Voin kertoa, että 3- ja 5-vuotiaat täystuhot eivät ehkä ole maailman käytännöllisintä pakkausseuraa... 

Vielä olisi pakkaamatta lisää omia vaatteita (oikeasti, jos mie joskus vielä valitan, että mulla ei ole vaatteita, niin tirvaiskaa jollain!), lisää miehen vaatteita, lasten lähes kaikki vaatteet (vain niiden talvivaatteet on pakattu, ja itse asiassa vietykin jo uuteen kotiin), kaikki astiat, lisää koriste-esineitä ja pesuaineet sekä siivousvälineet (niitähän joitakin toki vielä tarvii loppusiivouksessa). Lisäksi tietty verhot, valaisimet, matot, taulut, tietokone, töllö...  kaikki pois paikoiltaan.  Voin vakuuttaa, että tästä kun selviydyn, niin 1) selviydyn mistä tahansa ja 2) en kuuna kullan valkeana muuta enää yhtään minnekään, paitsi jalat edellä.

Ai niin. Sitten on vielä ne Miehen perhokarvat. Mutta ne se saa luvan pakata ihan itse.