tässä istuskelen ja keskityn lähtemään ulos lumitöihin (omakotitaloasujan auvoa!) ja ykskaks muistin, että onkohan mulla vielä blogi tallella jossain. Ja katos perhana! On se!

Ei ihan vuotta näköjään olekaan vierähtänyt sitten viime kerran. Mut mitäs tosta. Se sama mie mie olen kuin viimeksikin.

Sitäpaitsi tää vuodatus on muuttunut ihan kummalliseksi. Meni toinenkin tovi, että löysin namikan, mistä pääsee tänne kirjoitussivulle. Löysin sentään, joten en mie kaiketi ihan toivoton tapaus ole.

Ehkä tässä joskus kirjoitan kuulumisia enemmän. Oikeastaan mie pidän kirjoittamisesta, on vaan ollut niin hitonmoista rumbaa töissä ja kotonakin, ettei mulla ole vain paukut riittäneet blogaamiseen.

Meidän lapsetkin on jo kuulkaa tosi isoja. Esikoinen on ekaluokalla,  kohtahan se on herranjestas ensimmäinen vuosi peruskoulua käyty...  Pikkuveli menee puolestaan syksyllä eskariin, mikä on ihan käsittämätöntä, vastahan mie raahasin sitä järjettömän kokoista vauvamahaa ympäriinsä.

Mut nyt ei enää verukkeita vaan lumikolan varteen mars! lupaan palata jossain vaiheessa. Jos en ennemmin niin sitten myöhemmin :).

Äh, pakko laittaa tähän yksi vitsi joka naurattaa parhaillaan meidän kuopusta ihan mahdottomasti.

Mitä Jeesus sanoi kun se sai sukset? 

Jee, sukset!!!

auts...