Niinpä niin. Siis kävin vielä äskeisen tekstin julkaistuani katsomassa tuosta omasta arkistostani -> tuolta sivusta noin, mitä olen kirjoittanut vuosi sitten.

Ja enkös minä ole ollut silloin(kin) jonkun sortin laihdutuskuurilla taikka sokerilakossa! Pulskistuttuani takaisin edellisestä laihdutusrupeamasta.

Herranpieksut sentään. Minä en voi olla näin selkärangaton, tahdoton, voimaton, varaton, onneton, surkea, mitätön ja mitä nyt kaikkea ikinä. En sitten millään.

Nyt kyllä. Nyt en anna periksi. 

Mulla kun on ihan selkeä identiteettikriisikin. Ajatelkaa nyt, miten kamalaa onkaan olla hoikka henkilö pulskassa ruumiissa. Vähemmästäkin voi saada trauman tai minkä tahansa kaamean seuraamus-oireyhtymän.

Edelleen: Apua.