Meillä on sellainen. Isosisko sai nimittäin omat askartelusakset. Nyt koko talossa velloo sokkelista kurkihirteen saakka kasoittan jotakuinkin postimerkin kokoisia tuotoksia, joissakin niistä on tusseilla pikaisesti söherretty taideteos.

No, mitäpä minä en kestäisi, jotta lapsi saa kehittää luovuuttaan ja ennenkaikkea pysyy paikallaan.

Isosiskosta on nyt kypsemmällä iällään kehkeytynyt varsinainen kauppareissujen kauhu. Viimeksi toissapäivänä tyttö kiipesi äidin selän takana Prismassa valaisimien myyntipöydälle, sellaiselle n. 130 cm korkealle. Onneksi huomasin ennen katastrofia. Muutenkin kaikkea on pakko koskea, joka paikkaan täytyy yrittää kiivetä ja kaupan lattialla pitää aina välillä istahtaa, varsinkin maitohyllyn edessä.

Pienempänä tyttö tosin olikin kuin unelma; en saattanut ymmärtää, kun toiset valittivat ettei lapsen kanssa voi mennä kauppaan. No, nyt ymmärrän. Tosin Pikkuveli on sen tehnyt selväksi jo hyvin varhaisessa iässä somistamalla kenkäkaupan ikkunan uuteen uskoon. Ystävällinen myyjä meille sitten kohteliaasti kertoi, että he kyllä antavat ilomielin lasten kenkiä myös kotiin sovitettavaksi.