Äh, puh. Joskus tulee jo mieleen, että pitäisikö lopettaa koko blogi. Mutta toisaalta, ehkä tämä mun kirjoitustahtini tästä jossain vaiheessa taas viriää, ja silloin kyllä harmittaisi että on mennyt tuhoamaan pitkät pätkät tekstiä. Joten, antaapa tämän roikkua täällä.

Mennään tänään taas katsomaan yhtä taloa, se onkin tällä hetkellä ainoa edes jotakuinkin potentiaalinen kotiehdokas koko kylässä. Mielenkiinnolla odotan, mikä vika siinä mahtaa olla...  Ainakin se, että meidän joulupukki sattuu asumaan ko. tönön naapurissa! Maailma on pieni! Eli näinköhän lapset tunnistaisivat jatkossa pukin, tähän saakka kun on ollut  ventovieras mies niin täydestä on mennyt. (Miehen siskontyttökin uskoi pukkiin vielä 9-vuotiaanakin.)

Ärsyttää kyllä, jos / kun on vielä ensi talven yli (ainakin) asuttava tuolla nykyisessä rivarinpätkässä. Olkoonkin että on hyvällä paikalla ja kaikkea, mutta esimerkiksi Isosiskon huoneenpuolikkaassa vetää niin hirveästi talvella, että ei siellä voi asua. Ikkunarempasta on ollut puhetta jo pari vuotta - tänä vuonna ei taloyhtiö ole edes yhtiökokousta saanut aikaan, joten tuskin tulee ikkunoitakaan. Niin ja sitäpaitsi, mun mielestä se veto siinä huoneessa tulee seinän ja lattian rajasta, ei ikkunasta niinkään. Lisäksi ulko-ovi on niin kiero, että kahvasta alaspäin paistaa päivä läpi ovenraosta, oikeasti, vaikka on vaihdettu paksuimmat tiivisteet mitä kaupasta sai. Arvatkaa vaan, onko pakkasella kovinkin lämmönpitävä...  ja on valitettu isännöitsijälle siitä sen sata kertaa. Takaoven kanssa aivan sama laulu. Ja mitään ei tapahdu. 
Sitten on vielä se pulma sen meidän ahtaan autokatoksen kanssa. (Ai miten niin olen kyllästynyt...)  Omakotitalossa voisi olla sekin hyvä puoli, ettei joka ikinen naapurin vessakäynti kuulu seinän läpi. Ynnä muuta.

Pikkuveli on oppinut päiväkodin isoilta pojilta sanan "paska". On viljellyt sitä nyt parisen viikkoa, eikä auta, jättääkö sen huomioimatta vai kieltääkö käyttämästä niin rumaa sanaa, poika vaan jatkaa. Eilen se lallatteli Pikku Kakkosen Posti -laulua: ".... piiikku kaaakkosen paaaska, postijokelo kojme nejjä seittemään...". Sinänsä aika huvittavaa, mutta, mutta...  argh.

Nyt kutsuu sorvi pahemman kerran. Menen siis.