Olen siis onnistunut keventymään viime viikon alusta huikeat kuusisataa grammaa (koska vaaka näytti kahtena aamuna peräkkäin tuota samaa lukemaa, siihen voinee jo luottaa)! Eihän se nyt paljon ole, mutta grammassa on kilon alku. Kuudessasadassa grammassa on jo hieno kymmenen kilon alku! Niin ja taitaahan tuo viikon pudotukseksi olla ihan ok?

Itse asiassa tämä tämänkertainen laihdutusrutistus on lähtenyt yllättävän helposti käyntiin. Ei ole edes tehnyt mieli mitään ylimääräistä...  ja jos tekee, niin hätätilassa sallin itselleni palan tummaa suklaata. Mutta vain yhden palan.

Pimun synttärit tulevat varmaankin olemaan ensimmäinen tosi koetus - onhan sinne väännettävä jos jotakin herkkua, ja itse ei passaa syödä. Vaan kyllä mie selviydyn!

Mitä niihin synttäreihin tulee, tyttö alkoi pohtia tuossa viikonloppuna, että jos sittenkin kutsuisi yhden tai kaksi poikaa... No, nämähän ovat neidin omat juhlat, eli toki hän saa päättää miten niitä juhlitaan, mutta sitten mun hienot suunnitelmat prinsessasynttäreistä menevät pipariksi. Tai voisihan siellä joukossa olla tietysti pari prinssiäkin... 

Meidän tyttö muuten on oppinut lukemaan! Ehti kuin ehtikin 5-vuotiaana, jäi vielä pari viikkoa aikaakin. Ei sillä, mulle tuo ei niin tärkeätä ole, koulussahan sitä viimeistään oppii jos ei muuten. Tytön kohdalla on vaan ollut jotenkin niin ilmeistä, että se oppii lukemisen taidon suht aikaisin, koska se on ihan taaperosta asti ollut äärettömän kiinnostunut kirjaimista ja numeroista. Nyt tyttö on niin ylpeä uudesta taidostaan. Eilen rustasin sille A4 -arkin pituisen, tavuviivoitetun pienen sadunpätkän, ja se oli aivan äärettömän onnellinen osattuaan lukea koko sadun.

Sen vaan sanon, että jos meidän hulivili-Remu oppii lukemaan ennen kouluikää, niin olen kyllä melkoisen yllättynyt. Eihän se malta keskittyä mihinkään niin kauan, että muistaisi jonkun kirjaimen miltä se näyttää.

Vaan nyt kutsuu sorvi. Mukavaa ja keväistä viikon alkua kaikille!