On tässä pikkuisen uuvahtanut olo. Pikkuveljellä oli viime yönä taas kerran yksi niitä öitä.  Kävin nukkumaan jo vähän ennen kymmentä iloisena ajatellen, että kerkiän vetää unta palloon likipitäen 8 tuntia.

Vielä mitä! Meidän nuorimies päätti, että yöt ei ole ainakaan nukkumista varten, ja aloitti varttia yli kymmenen sellaisen hulabaloon, ettei toista tolkkua. Olin sen kanssa hereillä vielä 03.30. Että siihen malliin. Mieskin kerkesi tulla kotiin töistä, lähteä takaisin töihin ja tulla taas kotiin töistä, enkä mä ollut edes nukahtanut. Tosi metkaa!

No ei se mitään, siinä valvoskellessa kerkisi tuumiskella kaikenlaista. Olen esim. ratkaissut Bodominjärven murhat (siis niinhän sen täytyy olla! Pitäisköhän kertoa keskusrikospoliisillekin tämä mun aukoton teoria, motiiveineen kaikkineen.), kartoittanut lasten talvivaatehankitatarpeen, suunnitellut viikoksi ruokalistan yms.  Että ei sitä hukkaan passaa heittää hyvää valvomistakaan!

Aamulla herra Pikkuveli oli, päinvastoin kuin sitä luulisi, pirteä kuin nuori hirvi.

Toisin kuin äitinsä. Puuuh.