Minkä loogisuuden jättiläisen olen tänne maailmaan synnyttänytkään! Miehen ollessa nyt työmatkallansa tokaisi Isosisko eilen: "Kun iskä on pois, niin äitin säännöt eivät ole voimassa!". Vau. Mikä logiikka! Tosin, julkenen olla varsin eri mieltä ko. asiasta. Vaikka kuulemma "iskän säännöt on kyllä paremmat". Tosin, mitkä säännöt? Onko se laatinut jotkut säännöt?

Mullapa olikin mies kainalossa, vaikka siippa kuorsasikin (tai jo on ihme, jos ei muka kuorsannut!) jossakin hotellin petissä satojen kilometrien päässä. Pikkuveli kömpi äiteen viereen puolenyön jälkeen, ja tuhisi onnellisena pötköllään "ovava" tiukasti vieressä. Ovava on nyt muutenkin kova juttu, ilman sitä ei uni maistu pojalle ollenkaan. Niin ja, tietysti ovavan lisäksi pojan omassa petissä viettävät yönsä vakioasukkaat sininen pupu, maastoasuinen (se näyttää tosiaan siltä kuin olisi armykuosia) leopardi ja pyjamapukuinen hauva. Isosiskon öitä  sulostuttavat kaksi Ainun ensipupua (joitten nimet ovat kuvitelkaa Hökkö ja Rullo, voisiko kummempaa ollakaan.), musta kissa, hevonen ja kilpikonna. Sellaista porukkaa meillä majailee.  

Olen nykyään suorastaan pelottavan ryhdikäs tämän hoikistumishommelin kanssa! Kuvitelkaa, meillä on auto kotona pihassa ihan joutilaana, mutta minäpäs läksin silti lasten kanssa aamulla jalkaisin matkaan. Hyötyliikuntaa! Toiseksikin, en olisi edes tajunnut laittaa autoa lämmitykseen. Ja kolmanneksi, siinä ajassa kun tumppaan lapset istuimiin, ajan päiväkodille (sinne on pitempi matka autolla kuin kävellen), parkkeeraan kieli keskellä suuta, kaivan lapset pois istuimista, vien ne sisälle, lähden, ajan töihin, etsin epätoivon vimmalla parkkipaikkaa lähempänä työpaikkaa kuin meidän koti, parkkeeraan, ja köpötän töihin niin olen jo varmasti tullut kävellen ainakin puoleentoista kertaan perille. Sitäpaitsi, meidän naapurit ovat tulleet kotiin mökiltä näköjään jäädäkseen (kuvitelkaa, tosi törkeätä! Ovat kuin kotonaan!) ja niitten pulska citymaasturi tönöttää meidän yhteisessä 80-lukulaisessa autokatoksessamme, johon on äärimmäisen hankala ajaa... en ehkä välttämättä ota sitä riskiä, että auton kyljessä on maalit rullalla kun Mies palaa kotiin. Tai että ruttaan naapurin auton. Tai mitään. Joten, klop, klop, kävely on pop.

Niitten samojen naapureitten autokatoksen pistorasiassa tököttää ajastinkello, joka on varmasti joku veli venäläisen vakoiluvehje. Se kuulkaas morsettaa! Ihan selkeästi. Illalla roskapussireissulla ihmettelin, mikä kumma on se ääni pzzzzzzzz-pzzz-TIKITIKITIK-pzzzz-pzzzzz-TIKITIKITIK-pzzzz jne.  Herranjestas. Mitä jos se räjähtää tai jotain?

Tänään on taas tiedossa lokoisa koti-ilta jälkikasvun leppeässä seurassa. Taidan käydä ostamassa sen harmaat peittävän hiusvärin jo valmiiksi. Pikkuveljen nykyinen lempisana on niinkin viehättävä kuin "kakkanhajuinen". Ihan kaikki on "kakkanhajuinen", mukaan lukien satunnaiset ohikulkijat tai kauppaan samaan aikaan sattuneet henkilöt. Loistavaa. Toissapäivänä se kiljaisi kaupassa lähestyvää mieshenkilöä osoittaen: "PAHA SETÄ TUJEE! KAKKANHAJUINEN!" Voin kertoa, ettei ihan äsken ole nolottanut ihan niin paljoa. Se nimenomainen setä sattui vielä olemaan ihan normaali, huoliteltu tapaus. Hmmh. Siinä sitten yritin hymyillä jotain eh heh, ne on nuo lapset, minkäpä niille mahtaa...

Nyt mä keksin, mihin nuottiin tuo otsikko rimmaa! On tässä vaivannut jo hetken. Tietysti: Kakskytä vuotta! Ja sikana. Kokeilkaa vaikka. Mulla on tänään ihmeellinen laulunpätkien päivä, niitä tulee ja menee edestakaisin kaiken aikaa. (Aikuinen naiii-neen! Tuntee arvon rakkauuuden!)

Jaa, taidan olla vähän levottomalla tavalla pikkaisen väsähtänyt. Jutuista päätellen. Poistun, jotta kehtaan tulla tänne vastakin. Voikaahan  hyvin ja (apua se tulee taas) "...pidä itsestäsi huolta, jos lähden täältä ennen sua...."