Oltiin eilen Isosiskon kanssa mustikassa. Vähänkö oli ahdasta! Eh-he-he...  eikun oikeesti, neiti oli käynyt päiväkotiryhmän kanssa metsämörrimetsässä ja poiminut siellä ihan itse mustikoita äidille (siis mulle), ja minä tampio tumpelo valopää en huomannut sitä purkkia päiväkodin naulakossa! Toinen vääntää itkua, ja minä lupaamaan, että jahka ukkosmyrsky talttuu, niin eiköhän me tytöt oteta ja lähdetä lähimetsään etsimään uusia mustikoita!

Saatiin kasaan puolessa tunnissa kokonainen mukillinen. Kyllä oli Isosisko ylpeä. Niitä metsämörrimustikoita kun oli kuulemma "viisi". Takaisin tullessa kehuskelin naapurin tätille, että kassos, ku myö mustikassa käytiin, ja se kehtasi epäillä ettei tuo määrä mihinkään piisaa. Hrmph. Siis, säästäväisyyshän on päivän sana (mitä ei kyllä uskoisi, jos sattuu näkemään mun luottokorttilaskuni, mutta ei nyt siitä sen enempää), joten kyllähän tuosta nyt sopat keittää ja vielä jää pakkaseenkin. Ainaskin melkein. Siis jos tekee tosi pienen sopan. Kärpäsille tai jollekin.

Isosisko on ilmiselvästi hyötynyt metsämörriretkistä! Se tuntee jo puulajit ja monta kasviakin, sekä tiesi kertoa että "metsästä voi joskus löytää vaikka jonkun eläimen sulkia, tai jälkiä, tai kuolleen eläimenkin!" Sienien suhteen oli myös hyvin valveutunut, ei saa koskea myrkkysieniin.

Pikkuveli oli sillä välin jorannut hurmiossa Crazy Frogin tahtiin. Siis juu, se epeli todella tykkää siitä älyrasittavasta ding-ding digidigidingistä. Mies oli nääs hankkinut jostakin koko Crazy Hits -levyn, ja sieltähän sitä riittää biisiä jos jonkunlaista. Dallasin tunnarikin kuului sieltä tulevan.

Eh, nyt jatkan ansiotyön tekemistä, ja odottelen tässä samalla ihan pikkiriikkisen hermostuneena, kuuluuko sieltä Miehen duunipalaverista hyviä vai huonoja vai neutraaleja uutisia...